Mikä saa ihmisen luopumaan mukavasta kotiviikonlopusta saunoineen, televisioineen, takkatulineen ? Seikkailunhalu, elämystenhaku vaiko moottoripyöräily saa lähtemään syyskuunlopun epävakaissa säissä  ja pimeissä öissä ajamaan kauas pohjoiseen keskelle korpea ja yöpymään teltoissa. Ehkäpä nämä kaikki yhdessä. Siihen tarjoutuu tilaisuus osallistumalla "PYSTYMETTÄ" nimeä kantavaan kokoontumisajoon, joka järjestetään vuosittain syyskuun lopulla. Sijaintipaikka on Rovaniemen Meltauksessa ja siitä noin sadan kilometrin etäisyydellä jossain korvessa, paikka vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna paikka oli Saittajoki. Sinne kokoontuu ympäri Suomen uskollinen joukko motoristeja , jotka eivät pelkää sadetta, kylmyyttä, pimeyttä eivätkä erämaata ja huonoja teitä. Paikka on tosiaan aina jossain erämaassa, kaukana sivistyksestä. Tarjolla on vain vettä purosta ja kelopuuta nuotiotarpeeksi, joita selkosessa kyllä riittää. Kaiken korvaa kuitenkin vanhojen ja uusien ystävien tapaaminen ja yhdessäolo.
 

Lähden kyytiläiseksi, koska oma pyöräni on antanut väsymisen merkkejä. Pyörän lastaaminen kahdelle erämaahan lähtijälle on tarkkaa puuhaa, tavaroita ei saa olla liikaa, mutta kaikki tärkeä pitää olla mukana. Ei ole lähistöllä kauppaa, josta siepata puuttuva. Kokenut motoristi lastaamisen kuitenkin osaa. Sää on hyvä, aurinkoinen, lämpöä +13C. Maisemat Kemijokivarressa ovat syksyiset mutta lehmät ja hevoset ovat vielä laitumella ja tehdäänpä yhdessä talossa vielä heinää. Rovaniemellä tauko ja tankkaus. Ounasjoen sillan risteyksessä tavataan tuttua porukkaa viiden pyörän letka ja liitymme joukkoon. Tie huononee pikkuhiljaa niin, että matkustajan on välillä siirryttävä jalkamieheksi ja oltava valmiina tukemaan pyörää kaatumisen varalta, painaahan se kaikessa varustuksessaan lähes viisisataa kiloa. Porukan keulilla päästelee samanlainen pyörä varustettuna sivuvaunulla, jossa istua kenottaa matkustaja. Sivuvaunu iskee maahan kiinni monta kertaa niin, että tulta iskee kuin Formula 1,mutta eteenpäin päästelevät, ja häviävät näkyvistämme kovan ryskeen ja paukkeen kera. Yli harvapuisten mäkien, pitkien tasamaastojen loputtoman pitkästi. Väliin joltain mäeltä näkyy laaksossa vettä, mutta matka vaan jatkuu syvemmälle erämaahan. Lopulta nujuaminen loppuu ja ollaan perillä Saittajoella, vanhalla uittopurolla. Siellä tavattiin sivuvaunuporukka ja vaunussa istuja piteli takapuoltaan, sano vähän kivistelevän. Ja täältä se ruska löytyi.
 

Leirissä on jo paljon motoristeja ja nuotiosavuja nousee monesta paikkaa pitkin metsäisen vaaran kuvetta. Iloisia tervehdyksiä ja lujia kädenpuristuksia. Monet ovat hyvästi keski-ikäisiä ja tavanneet toisensa pyöriensä kanssa monet kerrat. Kokeneet vaikka mitä, mutta ovat iloisia; hengissä vielä ollaan ja tavataan ! Teltat ja laavut pystytetään ja keitetään tulokahvit olosuhteisiin sopivalla sotilaspakilla, josta riittää viidelle ihmiselle kahvit ja päälle personkupit. Mukana on tuotu omien telttojen lisäksi puolijoukkueteltta ja telttasauna. Iltaa ja yötä myöten puronvarteen pystytetty telttasauna on kovassa käytössä, savutorvi hohtaa punaisena. Joku rohkenee pulahtaa puroon, mutta ei viivy siellä kauan. Purossa on vielä nähtävissä jäänteitä uittotammesta ja tammenvartijan hirsilaavusta. Minkähän laista lie elämä ollut silloin ?
 

Polttopuita ja juurakoita kerätään pitkin metsiä kantamalla, moottoripyörän päällä tai sillä hinaamalla leiripaikalle. Nuori endurokuski (kerhon pj..) lähtee kokeilemaan ajokkinsa ominaisuuksia, kaatuu ja jää pyöränsä alle jumiin parin kilometrin päässä leiristä. Saa apua soittamalla kännykällä kaverilleen, joka nostaa pyörän ylös sen alle jääneeltä. Helsingistä tullut nuori motoristi hinaa kyykkypyörällä köyden varassa polttopuita pitkin polkua. Sanoi nähneensä elämänsä ensimmäiset tosi revontulet mättäällä maaten ja sanoi olleensa haltioissaan; tänne kannatti tulla! Illan huipentuma on kuusi metriä korkea jätkänkynttilä, joka palaa upeasti ja valaisee koko leirin. Kerrotaan juttuja ja tarinoita mm. "Ollaan poroerotuksessa Kake" Miten niin ?" No, erotatko poron tuon naapurivaaran männyn juuresta jäkälää syömästä???" Kynttilän sammuttua leiriä valaisee enää nuotiot ja myrskylyhdyt. Ajomatka on ollut monelle pitkä ja leiri hiljenee vähitellen. Pimeydestä kuuluu vielä: "Esko hei, missä sinä oot, tuu tänne, hu huu!!" Mutta ruska on nähty ja voi lähteä kotimatkalle ja odottamaan talvea ja seuraavan moottoripyöräkauden uusia seikkailuja.